Päivät lyhenevät vielä kolmisen viikkoa. Ehkä johtuen tästä pimeästä vuodenajasta, ryhdyin kuvittelemaan tulevaisuuden työelämää vuonna 2055. Siihen on 30 vuotta.
Tuolloin yleissitovat työ- ja virkaehtosopimukset ovat historiaa, koska työntekijöiden järjestäytymisaste on laskenut lähes olemattomaksi. Enää ei siis ole joukkovoimaa, joka voisi vaatia, että työehdoista on sovittava. Työ- ja virkaehdot määräytyvät voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Toki jokainen yksittäinen työntekijä voi pyrkiä neuvottelemaan itselleen parempia etuuksia kuin lainsäädännön tarjoamat. Onnea yritykseen!
Valtiolla nuo usein haukutut palkkausjärjestelmät ovat jääneet historiaan ja työnantaja päättää palkan suuruudesta. Taakse on jäänyt myös palkkausjärjestelmillä tavoiteltu oikeudenmukainen ja kannustava palkkaus. Ei ole enää tehtävien vaativuusluokkia ja henkilökohtaisen suoriutumisen arviointeja. Valtiollahan tämä voi tarkoittaa, vaikka sitä, että Valtion Työmarkkinalaitos sanelee Valtiolla maksettavat palkat, samaan tapaan, kun se nykyään pyrkii harmonisoimaan etätyö- ja henkilöstöetuja koskevia käytäntöjä.
Työaika Valtiolla on kahdeksan tuntia päivässä nykyisen seitsemän tunnin ja vartin sijasta. Ylityökorvauksia maksetaan työpäivän ylittäessä tuon kahdeksan tuntia ja 40 tuntia viikossa. Sairastua ei kannata, koska palkallista sairaslomaa saa enintään yhdeksän päivää. Nykyisin virkamies voi saada palkkaa sairastuessaan enintään yhden vuoden yhdenjaksoiselta sairaslomalta. Palkan maksamista voidaan kuitenkin jatkaa kuudella kuukaudella, jos virkamies on hakenut sairaseläkkeelle tai kuntoutustukea viimeistään 8 kuukauden kuluessa sairastumisestaan.
Nykyiset perhe-etuudet ovat myös historiaa vuonna 2055, synnyttävälle vanhemmalle ei makseta palkkaa vanhempainvapaansa ajalta. Nykyisin synnyttävä vanhempi saa 72 päivän ajalta palkkaa. Myös ei-synnyttävä vanhempi joutuu jäämään palkattomalle vanhempainvapaalle, nykyisen 32 palkallisen vanhempainvapaan sijasta. Tämä tuskin lisää nuorten halua perustaa perhettä.
Vuosilomaa saa pitää vielä sopimusten rauettuakin. Sitä saa viisi viikkoa. Valtiolla nykyiset pitkät lomat siis lyhenevät noin kahdella ja puolella viikolla. Lomarahoja ei makseta, mutta onneksi tuo lomakin on lyhyempi, niin mitä sitä sillä lomarahalla tekisikään.
Tässä muutamia tosiasioita siitä, miltä työehdot Valtiolla voisivat olla vuonna 2055, jos järjestäytymisaste laskee niin, että meillä ei enää ole yleissitovia virka- ja työehtosopimuksia. Minusta tuo vaikuttaa aika rankalta, ei houkuttele.
Nykyiset työ- ja virkaehdot, joista on Valtiolla yhdessä sovittu liittojen ja työnantajan kesken, ovat pitkäjänteisen työn tulosta. Pidetään jatkossakin huolta, että meillä on edellytykset olla osapuolena neuvottelupöydässä ja emme koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa jäämme pelkän työlainsäädännön armoille. Pidetään yhdessä huolta, että tulevaisuuden työelämä ei ole tämän kauhuskenaarion näköistä.
Siksi on aika kysyä työkavereilta, joko he kuuluvat liittoon? Huomisen työelämä tarvitsee yhdessä sopimista. Voimajoukko on joukkovoimaa ja sitä vahvempi, mitä enemmän meitä on.
Aila Järveläinen
Kirjoittaja on ProUnioni ry:n puheenjohtaja