Sain toimeksiannon kirjoittaa blogin. En ole mikään kirjoittaja, ja muutenkin on ollut aika raskasta näin valtion sektorin työntekijänä viime aikoina. Lukuisia säästökuureja ja palkankorotusvääntöjä – joten ajattelin, että piristän ihmisiä pienellä huumorihetkellä oikeasta elämästä.
Kännykkäni soi.
– Sanna.
– Hei, se on Mikko Tanskanen tässä. Soittelen teidän lentoyhtiönne varaustoimistolta. Meillä on nyt päässyt syntymään ylibuukkausta lennollenne. Olisiko teillä hetki aikaa?
– Öö… No ei nyt ole. En ole edes varannut mitään lentoa. Kuulostaa ihan höpöhöpöltä…
– Elikkä kuten jo sanoin, lento on ylibuukattu ja joudumme peruuttamaan…
Löin luurin korvaan eli siis katkaisin puhelun, kuten nykyisin sanotaan:-)
Hetken istuin hiljaa ja mietin tulevia lentojani. Olisiko tuo soitto sittenkin voinut oikeasti liittyä niihin?
Viereisestä huoneesta alkoi kuulua hihittelyä, joka yltyi nauruksi. Kurkkasin ovelta esikoistani, joka nauroi ääneen.
– Äiti, onko lentosi ylibuukattu?
Silloin tajusin. Pentele, sehän oli pilapuhelu! Mutta miten lapseni oli siinä mukana?
Ja sitten palaset loksahtivat paikalleen. On olemassa sovellus, jolla voi soittaa annettuun numeroon valmiin pilapuhelun. Sovelluksesta voi valita, millaista vitsiä haluaa puhelun kohteelle soitettavan. Minulle tuli soitto nimellä Ylibuukattu lento. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi: ylinopeussakko, pitsatoimitus, sähkön katkaisu, taksisi odottaa, sosiaalisen median lukitus jne.
Pienen pähkäilyn jälkeen alkoi jo naurattaa. Suuttumus suli, ja mieleen nousi muisto omasta lapsuudestani.En enää muista tarkkaan, milloin me kavereiden kanssa tätä teimme, mutta näin se meni:
Ensin kaivettiin esiin se paksu opus, jota kutsuttiin puhelinluetteloksi. Kuka vielä muistaa? 🙂
Siitä sitten umpimähkään valitsimme jonkin puhelinnumeron ja eikun soittamaan.
– Mäkisellä.
– Moi, onko Veera kotona? (ensimmäinen meistä)
– Ööh, ei meillä asu ketään Veeraa. Mahdoitko soittaa väärään numeroon?
Annettiin ajan kulua muutama minuutti. Sitten seuraava meistä soitti samaan numeroon:
– Mäkisellä.
– Moi, onko Veera nyt kotona?
– Minähän jo kerran sanoin, ettei meillä asu ketään Veeraa. Kuka siellä oikein soittelee?
Luuri kiinni ja taas odoteltiin hetki. Sitten kolmas soittovuorossa:
– Mäkisellä. (nyt jo hieman kireä ääni)
– Moi, täällä on Veera. Onko minua kyselty?
Ja hillitön naurunremakka perään…
Tätä tehtiin kyllä useampaan numeroon. (Olisiko rikos jo vanhentunut, että kehtaan tämän tunnustaa yli 40 vuoden jälkeen?)
Vuodet vierivät, kujeet pysyvät. 🙂
Mukavaa ja toivottavasti lämpenevää kevään jatkoa kaikille!
– Sanna A.-