Loman jälkeen työsähköpostien kimppuun

Niin vaan jälleen kerran loma läheni loppuaan ja ajatukset harhailivat jo työasioissa. Istuin nimittäin lentokoneessa aurinkoiselta lomamatkaltani jälleen kerran. Aina, kuten monena vuonna ennenkin, kun lentokoneen pyörät osuvat ensimmäistä kertaa Helsinki-Vantaan kentälle, ajattelen, että ”loma loppui nyt.”
Jotenkin työelämä on kaapannut ajatusmaailmani niin, että lomani loppuu aina tähän samaan mietteeseen. No, miksipä ei, koska arki pyörii samoissa rutiineissa, oltiin sitten töissä tai vapaa-ajalla. Lomalla taas nautitaan rauhallisemmista aamuista aivan eri miljöössä – sellaisissa, joissa ei ajatella työpäiviä omine ongelmineen tai juosta hiki hatussa kaupasta kotiin ulkoiluttamaan koiraa.
Työelämässä loma on vain yksi ihana muisto, joka ainakin minua kannattelee, kun loman jälkeisenä päivänä avaan sähköpostini. Ensimmäisenä ruudulle pomppaa tieto, että lomani aikana on saapunut yli 70 sähköpostia. Siinä kohtaa kumpusivat mieleeni heti lomani ihanimmat muistot, jotka auttoivat siihen, että kävin reippaasti lukemaan sähköpostejani läpi.


Kun näihin posteihin vastailin, mieleeni nousi hetki, jolloin astuin ensimmäistä kertaa äitiyslomasijaiseksi vuonna 1985. Siitä alkoi pitkä virkaurani valtiolla. Silloin oli kesälomasijaisia, jotka hoitivat kirjeenvaihdon loman aikana. Se oli todella ihana asia, kun töihin palatessa pöytä oli puhdas kaikista lomanaikaisista töistä.
Toki nyt sähköposti on paljon henkilökohtaisempaa työntekijälle verrattuna vanhanaikaiseen kirjeenvaihtoon, jota posti kantoi työpöydällä olevaan ”saapuvat postit” -laatikkoon. Tässä vanhassa ajassa – joksi kutsun mennyttä työelämän aikaa – oli kuitenkin mielestäni jotain ihmisläheisempää kuin nykyisessä.
Kesälomasijaiset toivat oman raikkaan tuulahduksensa työpaikoille toukokuusta lähes syyskuuhun saakka, kunnes koulut taas alkoivat. Heidän kasvoistaan paistoi oppimisen ilo, ja joillekin kesälomasijaisuudesta tuli jopa pysyvä työpaikka. Näin kesäsijaistus toi taloudellista turvaa nuorille opintojensa välissä sekä sen jälkeen.
Nyt se on vain muisto, sillä nykyään kesälomasijaisia ei juuri näy. Käytäntö on muuttanut muotoaan harjoittelijapaikoiksi. Ehkä olisi aika ottaa vanha kesälomasijaistus uudelleen mietintään – tai ainakin pohtia, miten sitä voisi soveltaa nykyaikaan. Nuoria on aivan liian paljon työttömänä kesäisin ja muulloinkin. Kesäsijaisuudet olisivat oiva tapa tutustua erilaisiin työmahdollisuuksiin eri aloilla.


Lukiessani työsähköpostejani yksi viesti pysäytti minut täysin. Se kuului näin: ”Aakkosissa seuraavana olisit sitten sinä blogivuorossa, eli lokakuun blogi.”
Lamaannuin täysin. Mikä blogi? En ole koskaan kouluaikoinani ollut mikään hirmuisen hyvä ainekirjoittaja – enemmänkin sellainen seiskan kirjoittaja. Joten googlasin, että mikä ihmeen blogi ja millainen sen pitäisi olla. Löysin lauseen: ”Hyvä blogiteksti on rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin yksinkertainen.”
Huh – onneksi näin, sillä olen pyöritellyt torstaista lähtien päässäni, mistä ihmeestä kirjoittaisin pitkästä aikaa. Yksi ajatus kuitenkin nousi heti mieleen, ja se oli ”sähköposti”.
Joka aamu, kun avaat työläppärin sähköpostin saapuneet-osan, siellä on aina jotain – ja pitkin päivää tulee lisää. En yhtään ihmettele, että monilta menee hermo tähän viestittelyn määrään ja siihen, kuinka paljon aikaa vastaaminen vie. Lomani jälkeisiin viesteihin vastaaminen vei myös minulta aikaa, mutta olen alkanut suojella itseäni niin, että kun työpäivä loppuu, suljen läppärini. Silloin seuraavat viestit luen vasta seuraavana aamuna – tai kuten nyt, lomani jälkeen.
Nyt kun olen kahlannut kaikki työsähköpostini läpi ja vastannut niihin, jotka vastausta vaativat – myös siihen blogivuoroviestiin – voin todeta, että juuri tämä viesti oli kaikkein mielenkiintoisin työtehtävä näin lomani jälkeisessä työelämässä. Sen myötä sain tutustua bloggauksen viestintämaailmaan, joka olikin yllättävän mukava uusi kokemus.


Huomenna alkaa uusi työviikko ja vastassa ovat jälleen uudet sähköpostit. Toivotan kaikille hyvää alkavaa viikkoa – flunssasta huolimatta!

-Maria Kallio-

Kirjoittaja on ProUnioni ry:n hallituksen varajäsen


Posted

in

by

Tags: